Vammaisten oikeudet

Yhteiskunnassamme on syntymästä saakka vammautuneita ja myöhemmin vammautuneita. Vammoja on monenlaisia. On kehitysvammoja, sikiöaikana aiheutuneita vammoja ja tapaturmista aiheutuneita vammoja. Kaikki vammaiset eivät välttämättä haluakaan töihin, ja vielä harvemmalla siihen on mahdollisuus. Työnantajilla on valitettavan usein syrjivä asenne vammaisia kohtaan.

Tuttavapiirissäni ei ole montaa vammaista, mutta vielä vähemmän työllistyneitä. Jos vammaiselta on mennyt esimerkiksi yksi aisti, hän voi olla silti ihan normaalisti työkykyinen. Harmittaa katsoa vierestä sellaisen ihmisen elämää, joka on täysin työkykyinen, mutta jota ei oteta töihin vammansa vuoksi. Työnantajat eivät ymmärrä silloin oikein vamman laatua ja haittaa työlle.

Saattaa olla, että ennen syntymää kadotettu aisti ei vaikuta millään tavalla työn tekemiseen. Päinvastoin vamma saattaa kannustaa tekemään työtä muita tarkemmin. Hyvin usein fyysinen vamma tulkitaan väärin aiheuttavan henkisiä vammoja. Meissä ns. tavallisissa ihmisissä on hyvin usein enemmän asennevammaa kuin syntymästään saakka fyysisiä vammoja omaavalla.

Vaikkapa ennen syntymäänsä kuulonsa menettäneellä ei ole mitään mahdollisuuksia työmarkkinoilla, vaikka hänellä olisi hyvä ammatti. Kuuro ja viittomakielinen on työnantajien mielestä erilainen, vaikka pärjää yhteiskunnassa hyvin. Suomi on ratifioinut YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista. Sopimus on kansainvälinen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s